keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Syntymä.

            Ennenkuin aloitan, haluan sanoa pari sanaa (uudesta) blogistani ja (uudesta) itsestäni.
Vanhaa blogiani seuranneet tietävät varmaan jonkin verran historiaani mutta tällä sivulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jos on mahdollista niin yrittäkää jopa unohtaa kuka tätä kirjoittaa koska todellisuudessa sillä että se olen minä, ei ole merkitystä. Näitä sanoja mitä aion sanoa näiden tekstien kautta, voi kuulla muualtakin kuin minulta.

            Jos et siis vielä ole ymmärtänyt, niin aion kertoa näiden tekstien kautta miten minä näen maailman. En usko jumalaan, ja yritän olla uskomatta sieluunkaan, joten hihhuliksi minua on turha leimata vaikka kirjoitukseni mitä sanoisivat. Olen pelkkä ideologi, haaveilija, ajattelija, sekä turhan laiska alkaakseni tappelemaan kenenkään kanssa siitä mikä muille on totta ja mikä ei.


            Joten mikä olisikaan parempi aihe aloittaa kun sanasta ajatus.

           Kaikilla ihmisillä tulee joka päivä mieleen jotain pieniä hiveniä joita sanotaan ajatuksiksi. ''Hei mietimpäs tänään että miksi olen elossa''. Okei ehkei kaikki ihan joka päivä sitä päädy ajattelemaan. Mutta mikä tekee meistä yksilöitä on meidän aivojen erot jotka ovat muokkautuneet elämiemme aikana sellaisiksi kuin ne tänä päivänä on.

           Syntyessään melkein kaikilla (lukuunottamatta syntymävikaisia) on samat lähtökohdat ruumiilleensa. Tietenkin on geneettisiä erilaisuuksia, mutta ne tulevat kuvioon vasta myöhemmässä vaiheessa elämää. Vauva kasvaa ja oppii kävelemään, sen me opimme luonnostaan koska siihen on meidät tarkoitettu. Kun katsomme kahta puoli vuotta vanhaa vauvaa, emme välttämättä näe eroja kuin vanhemmilta perityistä kasvonpiirteistä tai ihonväristä. Luonne ei ole kehittynyt, ja se on se mikä meidät erottaa toisistamme.

           Luonteemme ihmisinä luovat päähämme pistoksia ja alamme ajattelemaan. Luomme omat mielikuvat maailmasta ja siitä miten sen näemme. Kukaan ei saisi kieltää keneltäkään minkään näköistä maailmankatsomusta johon hän itse uskoo, se on makuasia. Perusteina tälle käytän sitä että mehän emme pysty näkemään maailmaa toisen ihmisen silmiltä, se mikä minulle on punainen väri, saattaa sinulle olla täysin erilainen, vaikka meille ollaan opetettu pienestä pitäen että vain värisokeat näkee eri värejä kuin ''mitä ne oikeasti ovat''. Jos sinä yrittäisit miettiä asiaa isommalla mittasuhteella kun sillä tavalla miten se on sinulle opetettu, alat ymmärtämään sitä ettei kaikki ole niin yksinkertaista. Mitä jos niin sanottu ''makuasia'' olisikin vain se että näemme asiat täysin erilaisina? Minkälaisena sinä näet nämä kirjaimet ja mitä ne sinulle kertoo? Ajatteletko ulkonäöstäsi negatiivisesti koska näet peilistä jotain mitä muut eivät näe? Kukaan ei pääse toisen ihmisen pään sisään eikä pysty nähdä maailmaa eritavalla kuin sillä, millä sen nyt näkee. Joten mistä tiedämme että mikä on totta ja mikä ei?

           Nyt tällä hetkellä ajattelematon lukija saattaa olla hämmentynyt mutta aion tähän lopuksi kertoa jotain jonka ymmärtäminen avaa ehkä silmäsi. Kyseenalaista kaikki mitä sinulle ollaan opetettu, luo oma maailmankuvasi, äläkä yritä ottaa sitä joltain muulta. Ihmiset luulivat joskus että maapallo on litteä, nyt sekin ollaan todistettu vääräksi, kuka tietää mitä ja milloin me todistamme seuraavaksi vääräksi? Mitä enemmän olen itse lukenut esimerkiksi Stephen Hawkingilta, olen ymmärtänyt kyseenalaistamisen tärkeyden. Voin käyttää esimerkkinä myös historiaa. Kukaan meistä tällä hetkellä elävistä ihmisistä ei ole nähnyt eläviä dinosauruksia (vaikka todisteita on joten en kiellä niiden olemassaoloa mutta tämä on vain esimerkki) joten mistä -me tavalliset ihmiset- voimme tietää että niitä on edes ollut olemassa ilman että se tieto on meiän päähän ''väkisin'' survottu? 

       Uskokaa jotain vasta sitten kun te itse näette tarpeeksi syitä uskoa johonkin. Se on minun neuvo ja sillä yritän itse pysyä tiellä.

       Jos teillä on kysyttävää/keskusteltavaa/raivottavaa/vittuiltavaa niin kommenttia vain! Blogiani saa myös jakaa, mutta se ei ole pakko.

       Tässä oli vasta pinnanraapaisu minun elämänkatsomukseeni joten älkäähän luulko että koko elämäntietoni tulee ikinä (tai ainakaan pitkään aikaan) olemaan valmis tässä blogissa. Joten sinä filosofiaa ja miettimistä rakastava ihminen paina seuraa nappulaa ja nauti kyydistä :)

      Seuraavaan kertaan

2 kommenttia:

  1. Aika deeppiä ... Mutta voinen sanoa, ettet oo yksin ajatustes kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanokkaan että olen yksin niiden kanssa, vaan että uskon että on ihmisiä jotka ei ole valmiita tällästen asioiden käsittelyyn :) jos sitä siis tarkotit

      Poista